Etnologisen ja
antropologisen tutkimuksen tekemisessä hienoimpia piirteitä on kenttätyöt. Nykytutkimuksessa
kentän määrittäminen on toki välillä hankalaa, perinteinen kenttä kun voi olla
muuttunut paikattomaksi abstraktioksi. Oma kenttäni on kuitenkin selkeä; tutkin
ihmisiä, ihmisyhteisöjä ja elinkeinoja Rymättylässä. Kenttätyöni on siis hyvin perinteinen.
Muutan saareen, tutustun paikallisiin ihmisiin, havainnoin, osallistun ja
haastattelen. Olen ollut Rymättylässä ennenkin. Suoritin kenttätöitä
Rymättylässä jo gradua tehdessäni. Olen siis tavallaan tuttu. Tuntuu mukavalta
palata sinne ja jatkaa työtä jonka aloitin vuonna 2007.
Kenttätöissä Rymättylässä. Kuva Kirsi Sonck 2007 |
Kenttätyö, niin
ihanaa kuin se onkin, ei ole missään nimessä helppoa. Päinvastoin, se hieman
pelottaa. Tuntuu välillä vaikealta pyytää vierailta ihmisiltä palveluksia ilman
konkreettista vastiketta, kuunnella välillä hyvinkin henkilökohtaisia muistoja
ja luoda rooli tarpeeksi sisäpiiriläisenä, mutta kuitenkin tarpeeksi
ulkopuolisena. Tutkijan rooli kentällä on ikuisuuskysymys, ja se rooli on
jokaisen kenttätyön aikana mietittävä uudelleen. Myös haastattelujen rakenteet,
teemat ja toteutukset on mietittävä tarkkaan. Ja vaikka tarkkaankin mietityt, kysymyksiä, lähestymistapoja ja hypoteseja pitää olla valmis sopeuttamaan uudelleen jos tilanne sen vaatii. Vaikka oppikirjoja laadullisen
tutkimuksen tekemisestä on kirjoitettu (esim. tämä), ei ole olemassa
ohjekirjaa, joka neuvoisi kuinka kenttätyöt on kussakin kohteessa suoritettava.
Valintojen tekeminen on tutkijan vastuulla. Erityisen hankalaksi valinnat
muuttuvat, kun tutkimus yhdistää kulttuurin tutkimusta ja luonnontieteitä.
Yhteistä kieltä kun voi olla hyvin vaikea löytää.
Kuitenkin
yhteisen kielen löytäminen on osittain koko tutkimukseni ydin. Yritän tavoittaa
paikallisen kulttuurin sopeutumisen mallit, vahvuudet ja uhat. Kuinka
paikallisyhteisöt ovat jo sopeutuneet muutoksiin, millaiset uhat
paikallisyhteisöön kohdistuvat ja mitkä ovat ne vahvuudet joiden avulla
paikallisyhteisö saattaa parhaiten sopeutua tuleviin muutoksiin? En usko
löytäväni kaikkia vastauksia kentältä. Paikallinen kalastaja ei välttämättä
osaa kertoa minulle tarkalleen kuinka ilmastonmuutos uhkaa (tai
vaihtoehtoisesti millaisia mahdollisuuksia se tuo) hänen elinkeinoaan ja
elämäntapaansa. Mutta tieteelliset tutkimukset voivat kertoa minulle mitä uhkia
paikallisen luonnonresurssit joutuvat mahdollisesti kohtaamaan. Paikallinen
kalastaja pystyy kertomaan, arvioimaan tai osoittamaan minulle kuinka
merkityksellinen kyseinen luonnonvara on, ja kuinka sen katoaminen tai
väheneminen vaikuttaisi hänen elämäänsä. Kenttätöiden tehtävänä on, ei
pelkästään tarjota tutkijalle tietoa, vaan myös antaa paikallisille ääni, jonka
kantaa myös tieteellisen tiedon kanssa niihin pöytiin jossa päätökset tehdään.
IPCC:n ilmastomuutosraportti julkaistiin taas maaliskuussa. Tällä kertaa raportti
keskittyi ilmastonmuutokseen sopeutumisen teemoihin. Se tarjoilee maailman
päätöksentekijöille toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, ja myös
sen hillitsemiseen. IPCC on kansainvälinen elin, ja ongelmien käsittely onkin
usein varsin yleisellä tasolla. Tosin raporteissa painotetaan voimakkaasti
paikallisen tutkimuksen tärkeyttä. Suomen hallitus on julkaissut kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian vuonna 2005 ja sen toimeenpanoa on arvioitu vuosina 2009 ja strategian päivitykseen tähtäävä arvio tehty 2013. Arvioissa huudellaan jo nyt paikallisen näkökulman ja laadullisen tutkimuksen perään,
mutta edelleen tuiki tärkeitä osallistuvaa havainnointia, paikallisten
kuulemista ja osallistamista harjoitetaan aivan liian vähän. Sopeuttamistoimenpiteitä on myös vaikea toteuttaa
ja tavoitteita saavuttaa, jos paikalliset ihmiset, joita toimenpiteet koskevat,
eivät niitä puolusta ja tue. Paikallisten osallistaminen on ensiarvoisen
tärkeää.
Itsekin laajennan kenttätöitäni vielä askeleen pidemmälle. Selvitettyäni
kenttätöiden avulla paikalliset uhat, mahdollisuudet ja riskit, kutsun
yhteisöjen jäseniä osalliseksi asiantuntijapaneeliin, jossa sopeutumismalleja
pohditaan yhdessä. Näin paikalliset asukkaat pääsevät osallistumaan tieteen
tekemisen lisäksi niiden pohjalta rakennettujen suunnitelmien tekemiseen. Päätöksentekoon
osallistuminen mahdollisuudet tuntuvat jatkuvan kansainvälistymisen ja
globalisaation myötä ryntäävän kauemmas päätösten kohteista. Ilmastonmuutos on
kuitenkin tilanne, jossa vaikutukset ovat aina paikallisia, ja paikalliset
olosuhteet vaikuttavat niihin sopeutumiseen. Siksi sopeutumispäätöksiä ei pidä
tehdä kuulematta paikallisten olosuhteiden asiantuntijoita, arkielämäänsä
muuttuvissa olosuhteissa eläviä.
Kirsi Sonck
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti