tiistai 22. huhtikuuta 2014

Tutkimuksen suola ja rikkaus - nuo ihanat, haastavat ja tärkeät kenttätyöt!




Etnologisen ja antropologisen tutkimuksen tekemisessä hienoimpia piirteitä on kenttätyöt. Nykytutkimuksessa kentän määrittäminen on toki välillä hankalaa, perinteinen kenttä kun voi olla muuttunut paikattomaksi abstraktioksi. Oma kenttäni on kuitenkin selkeä; tutkin ihmisiä, ihmisyhteisöjä ja elinkeinoja Rymättylässä. Kenttätyöni on siis hyvin perinteinen. Muutan saareen, tutustun paikallisiin ihmisiin, havainnoin, osallistun ja haastattelen. Olen ollut Rymättylässä ennenkin. Suoritin kenttätöitä Rymättylässä jo gradua tehdessäni. Olen siis tavallaan tuttu. Tuntuu mukavalta palata sinne ja jatkaa työtä jonka aloitin vuonna 2007.

Kenttätöissä Rymättylässä. Kuva Kirsi Sonck 2007


Kenttätyö, niin ihanaa kuin se onkin, ei ole missään nimessä helppoa. Päinvastoin, se hieman pelottaa. Tuntuu välillä vaikealta pyytää vierailta ihmisiltä palveluksia ilman konkreettista vastiketta, kuunnella välillä hyvinkin henkilökohtaisia muistoja ja luoda rooli tarpeeksi sisäpiiriläisenä, mutta kuitenkin tarpeeksi ulkopuolisena. Tutkijan rooli kentällä on ikuisuuskysymys, ja se rooli on jokaisen kenttätyön aikana mietittävä uudelleen. Myös haastattelujen rakenteet, teemat ja toteutukset on mietittävä tarkkaan. Ja vaikka tarkkaankin mietityt, kysymyksiä, lähestymistapoja ja hypoteseja pitää olla valmis sopeuttamaan uudelleen jos tilanne sen vaatii. Vaikka oppikirjoja laadullisen tutkimuksen tekemisestä on kirjoitettu  (esim. tämä), ei ole olemassa ohjekirjaa, joka neuvoisi kuinka kenttätyöt on kussakin kohteessa suoritettava. Valintojen tekeminen on tutkijan vastuulla. Erityisen hankalaksi valinnat muuttuvat, kun tutkimus yhdistää kulttuurin tutkimusta ja luonnontieteitä. Yhteistä kieltä kun voi olla hyvin vaikea löytää. 

Kuitenkin yhteisen kielen löytäminen on osittain koko tutkimukseni ydin. Yritän tavoittaa paikallisen kulttuurin sopeutumisen mallit, vahvuudet ja uhat. Kuinka paikallisyhteisöt ovat jo sopeutuneet muutoksiin, millaiset uhat paikallisyhteisöön kohdistuvat ja mitkä ovat ne vahvuudet joiden avulla paikallisyhteisö saattaa parhaiten sopeutua tuleviin muutoksiin? En usko löytäväni kaikkia vastauksia kentältä. Paikallinen kalastaja ei välttämättä osaa kertoa minulle tarkalleen kuinka ilmastonmuutos uhkaa (tai vaihtoehtoisesti millaisia mahdollisuuksia se tuo) hänen elinkeinoaan ja elämäntapaansa. Mutta tieteelliset tutkimukset voivat kertoa minulle mitä uhkia paikallisen luonnonresurssit joutuvat mahdollisesti kohtaamaan. Paikallinen kalastaja pystyy kertomaan, arvioimaan tai osoittamaan minulle kuinka merkityksellinen kyseinen luonnonvara on, ja kuinka sen katoaminen tai väheneminen vaikuttaisi hänen elämäänsä. Kenttätöiden tehtävänä on, ei pelkästään tarjota tutkijalle tietoa, vaan myös antaa paikallisille ääni, jonka kantaa myös tieteellisen tiedon kanssa niihin pöytiin jossa päätökset tehdään.

IPCC:n ilmastomuutosraportti julkaistiin taas maaliskuussa. Tällä kertaa raportti keskittyi ilmastonmuutokseen sopeutumisen teemoihin. Se tarjoilee maailman päätöksentekijöille toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, ja myös sen hillitsemiseen. IPCC on kansainvälinen elin, ja ongelmien käsittely onkin usein varsin yleisellä tasolla. Tosin raporteissa painotetaan voimakkaasti paikallisen tutkimuksen tärkeyttä. Suomen hallitus on julkaissut kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian vuonna 2005 ja sen toimeenpanoa on arvioitu vuosina 2009 ja strategian päivitykseen tähtäävä arvio tehty 2013. Arvioissa huudellaan jo nyt paikallisen näkökulman ja laadullisen tutkimuksen perään, mutta edelleen tuiki tärkeitä osallistuvaa havainnointia, paikallisten kuulemista ja osallistamista harjoitetaan aivan liian vähän.  Sopeuttamistoimenpiteitä on myös vaikea toteuttaa ja tavoitteita saavuttaa, jos paikalliset ihmiset, joita toimenpiteet koskevat, eivät niitä puolusta ja tue. Paikallisten osallistaminen on ensiarvoisen tärkeää. 

Itsekin laajennan kenttätöitäni vielä askeleen pidemmälle. Selvitettyäni kenttätöiden avulla paikalliset uhat, mahdollisuudet ja riskit, kutsun yhteisöjen jäseniä osalliseksi asiantuntijapaneeliin, jossa sopeutumismalleja pohditaan yhdessä. Näin paikalliset asukkaat pääsevät osallistumaan tieteen tekemisen lisäksi niiden pohjalta rakennettujen suunnitelmien tekemiseen. Päätöksentekoon osallistuminen mahdollisuudet tuntuvat jatkuvan kansainvälistymisen ja globalisaation myötä ryntäävän kauemmas päätösten kohteista. Ilmastonmuutos on kuitenkin tilanne, jossa vaikutukset ovat aina paikallisia, ja paikalliset olosuhteet vaikuttavat niihin sopeutumiseen. Siksi sopeutumispäätöksiä ei pidä tehdä kuulematta paikallisten olosuhteiden asiantuntijoita, arkielämäänsä muuttuvissa olosuhteissa eläviä.

Kirsi Sonck

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti